Prosopokratia on hallintomuoto, jossa kansalaiset käyttävät valtaa henkilökohtaisesti, ei edustajien kautta. Ei ääntä, joka annetaan heidän puolestaan. Ei toimikautta, joka delegoidaan jollekulle toiselle. Itse valta, henkilössä.
Kaksi juurta, yhdistetty nimeämään jotain, jolla ei tähän asti ollut omaa, selkeää nimeä.
Kreikan sana πρόσωπον (prósopon) tarkoittaa henkilöä — toimivaa itseä, ei roolia, jota suoritetaan jonkun toisen puolesta. Se on juuri latinan sanan persona takana, ja se elää nykykreikassa muodossa νομικό πρόσωπο, "oikeushenkilö".
Yhdistettynä pääteeseen -kratia (sanasta kratos, valta) prosopokratia tarkoittaa kirjaimellisesti henkilön valtaa — valtaa, joka pysyy siellä missä henkilö on, sen sijaan että se siirtyisi edustajalle, joka toimii hänen sijastaan.
Juuri πρόσωπο (henkilö) voi yhdistyä hyvin erilaisiin päätteisiin. Vain yksi niistä kuvaa, mitä tämä sana tarkoittaa.
Yhden hallitsijan ympärille rakennettu kultti, palvottu, kun kaikki muut pysyvät passiivisina. Persoonapalvonta.
Kiinnittyminen johtajan kasvoihin tai kuvaan sen sijaan, mitä hän tosiasiassa tekee. Persoonallisuuden pakkomielle.
Valta jaettuna jokaiselle kansalaiselle, henkilökohtaisesti, yksi kerrallaan. Ei yhtä ylistettyä henkilöä — valtaa, joka kulkee henkilökohtaisesti kaikkien läpi.
Prosopokratia on hallintomuoto, jossa kansalaiset käyttävät valtaa henkilökohtaisesti, ei edustajien kautta.
Prosopocracy is a government in which citizens exercise power personally, not through representatives.
Prosopokratia ei korvaa demokratiaa — se täydentää sen, mihin sana on aina tähdännyt.
"Demokratia" tarkoittaa kansan valtaa, mutta ei kerro mitään siitä, miten sitä valtaa käytetään. Auki jätettynä tämä aukko on antanut sanan kattaa lähes mitä tahansa: kansalainen, joka äänestää kerran muutaman vuoden välein, jotta joku toinen hallitsisi hänen nimissään, kutsutaan demokratiaksi — samoin kansalainen, joka hallitsee itse, henkilökohtaisesti. Prosopokratia nimeää sen lupauksen toisen puoliskon — osan, johon demokratia viittaa muttei koskaan takaa. Se ei ole demokratian kilpailija; se on mekanismi, joka saa sanan tarkoittamaan sitä, mitä se on aina väittänyt tarkoittavansa.
Edustuksellisissa järjestelmissä epäonnistumisella on aina paikka piiloutua.
"Paholainen piilee yksityiskohdissa" muuttuu tekosyyksi: syy siirtyy kaukaisiin teknokraatteihin, järjestelmään, joka on liian monimutkainen yhden ihmisen vastuulle. Prosopokratia poistaa tuon piilopaikan rakenteellisesti, ei moraalisesti — valtaa pitävä kansalainen on itse se yksityiskohta. Muualta ei löydy paholaista.
"Horistics is the apposite and airtight formulation of the differentia of concepts."
«Οριστική είναι η εύστοχη και αεροστεγής διατύπωση της ειδοποιού διαφοράς εννοιών.»
Jokaisen tekosyyn poistaminen toimii vain, jos kansalaiset näkevät riittävän selvästi hallitakseen hyvin, kun tekosyyt ovat poissa. Siksi prosopokratian kulmakivi on Horistics — tämän määritelmän kuvaama oppiala. Kansalaiselta, joka ei osaa määritellä täsmällisesti vapautta, oikeutta tai korruptiota, ei voida myöskään odottaa täsmällistä vallankäyttöä niiden suhteen. Prosopokratia vaatii kansalaisia, jotka kykenevät näkemään poliittisesti; Horistics on tapa, jolla tuo näkökyky rakennetaan.
Horistics juontaa juurensa sokraattiseen määritelmälliseen tutkimusmenetelmään — 2030 merkitsee 2 500 vuotta Sokrateen syntymästä.
Harjoittele Horisticsia →Prosopokratia nimeää, miltä vallan pitäisi näyttää — kansalaisten itsensä käyttämänä, ei delegoituna pois. ROTA on konkreettinen ehdotus siitä, miten tämä rakennetaan käytännössä: kansalaiset kiertävät lyhyissä kansalaisvelvollisuuden jaksoissa, jotta valta kulkee henkilökohtaisesti kaikkien läpi eikä kukaan pidä sitä niin kauan, että se lakkaisi olemasta hänen omansa.
Lue ROTA-ehdotus →